JIMMY PAGE & THE BLACK CROWES: Live At The Greek

Arvio julkaistu Soundissa 08/2000.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Kitaristi Jimmy Page ja vokalisti Robert Plant käyvät hassua kisaa. Aina kun jompi kumpi ex-Zeppelin äityy ampaisemaan jollekin kiertueelle tai ottamaan osaa johonkin levyhankkeeseen, toisen on kompulsiivisen krampinomaisesti kuitattava tilanne vastaavalla vedolla.

Arvio

JIMMY PAGE & THE BLACK CROWES
Live At The Greek
SPV

Kitaristi Jimmy Page ja vokalisti Robert Plant käyvät hassua kisaa. Aina kun jompi kumpi ex-Zeppelin äityy ampaisemaan jollekin kiertueelle tai ottamaan osaa johonkin levyhankkeeseen, toisen on kompulsiivisen krampinomaisesti kuitattava tilanne vastaavalla vedolla. Tällä kertaa Page lyö kuitenkin tiskiin liki nokittamattoman konseptin: The Black Crowes taustabändiksi ja Led Zeppelinin biisejä työstöön. 25 vuotta sitten kehonsa kuormaksi kasaamiensa huumeiden laadusta ja määrästä sen enempää spekuloimatta voi helposti olettaa Maguksen saaneen näiden mustien liimalettien, kauhtuneiden farkkujen, solmuvärjättyjen paitojen ja antiikkisten soittimien keskellä sävähdyttäviä flashback-kokemuksia.
Homman aika lailla saumaton toimivuus tuskin tulee yllätyksenä; kuulostaahan The Black Crowes jo omillaankin siltä, että ilmeisesti jonkinasteisena äidinmaidonvastikkeena nautitut 60- ja 70-luvun soitteet asustavat pysyvästi jätkien levysoittimissa ja sieluissa. Live At The Greek -tuplalivellä parhaat pisteet kerää solisti Chris Robinson, joka taistelee kunniakkaasti pahimpia Plant-kliseitä vastaan. Niin ikään oman mainintansa ansaitsee rumpali Steve Gorman. Hurmoksessa kannuttava mies manaa John Bonhamin henkeä esiin vakuuttavalla tavalla.
Jimmy Page johtaa joukkoa hienon biisilistan (Celebration Day, Custard Pie, Your Time Is Gonna Come, The Lemon Song, Whole Lotta Love, Shape Of Things To Come…) halki korskeana kuin nuori ori. Hänen soittonsa ei voi vakavalla naamalla väittää paranevan ajan myötä, mutta hieman karsituilla tavaramerkeillään mies saa Gibsoninsa edelleen laulamaan kauniisti. Reilun 100 minuutin eli 20 biisin boogiepaketin, jota alunperin oli määrä kaupata vain internetitse (kts. Soundi 5/00), ainoaksi ongelmaksi kohoaa paradoksaalisesti sen lähtökohta – BBC Sessions (1997) kun tuskin jää rockhistorian laitimmaiseksi viralliseksi Led Zeppelin -keikkatallenteeksi. Pojat ovat myös kertoneet, että hyvänkin laatuisia bootlegsettejä on kierrossa aika lailla. 

Lisää luettavaa