JJ72: JJ72

Arvio julkaistu Soundissa 09/2000.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
En voinut olla lyömättä nyrkkiä ilmaan, kun Creation Recordsin pomo Alan McGee kutsui Coldplayn jäseniä vuoteenkastelijoiksi. Siinä vasta oiva kiteytys!

Arvio

JJ72
JJ72
Lakota

En voinut olla lyömättä nyrkkiä ilmaan, kun Creation Recordsin pomo Alan McGee kutsui Coldplayn jäseniä vuoteenkastelijoiksi. Siinä vasta oiva kiteytys! Itse asiassa myös Musen ja JJ72:n olemuksen voi ilman omantunnontuskia tiivistää kyseiseen määreeseen ja lisää samanlaisia on varmasti tulossa. Ennen nuorena oltiin villejä ja vapaita ja pidettiin hauskaa, mutta nykyisin nuoruuskin on vain surua ja vollotusta. Herran jestas, tätä menoa nämä nynnythän tappavat rock'n'rollin alta aikayksikön.
JJ72 on dublinilainen trio, jonka laulaja Mark Greaney vuoroin mylvii kiimaisen strutsin lailla, vuoroin venyttää äänensä Thom Yorkelta ja Jeff Buckleylta (taas!) varastettuun falsettiin. Yhtyeen ote on selvästi raaempi kuin Coldplayn ja heidän biisinsä on poikkeuksetta pakotettu samaan säkeistöjä äänekkäämpää kertosäettä alleviivaavaan muotiin. Kun kolmikko yhden kerran (Long Way South) uskaltaa ryhtyä rikkomaan jo kauan sitten patentoitua kaavaa, niin tuloksena on aivan Placebon demolta kuulostava painajainen. Se kertoo paljon bändin tyylitajusta.
Toivottavasti JJ72:n jäsenet huomaavat vanhemmiten, että on muitakin tapoja artikuloida emootioita kuin oppikirjamainen dramaattisuus. Joy Divisionin ei tarvinnut koskaan huutaa eikä alleviivata kertosäkeitä tuhansin kitaroin. 

Lisää luettavaa