JOE COCKER: The Anthology

Arvio julkaistu Soundissa 03/2000.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Valkoisen brittisoulin kummisedältä, tulkitsijalta ja tutisijalta on tuutattu ulos tyylikäs ja viimeistelty kokoelma.

Arvio

JOE COCKER
The Anthology
A&M

Valkoisen brittisoulin kummisedältä, tulkitsijalta ja tutisijalta on tuutattu ulos tyylikäs ja viimeistelty kokoelma. Tämä 37 raidan kronologisesti etenevä kooste pitää sisällään Cockerin ehdottoman kultakauden – 60-70-lukujen vaihteen, jolloin lahkeet lepattivat ja äijä kääntyili ja vääntyili kuin transsissa.
Cocker on sellainen kaveri, että hän saa aikaan hyvää jälkeä hyvässä seurassa. Orkestraatiot ovat komeita, sovitukset tiukkoja ja bändi (sessiosta riippumatta) soi upeasti. Taustajoukoissa onkin vaikuttanut sellaisia nimiä kuin Jimmy Page, Jim Keltner, Nicky Hopkins, joten tulos ei siis sinällään ole mikään ihme. Entäpä Cockerin laulusoundi? Tällainen mylviminen saattaa tuntua vuonna 2000 jotensakin huvittavalta, mutta kun ukko osaa asiansa niin tavattoman hienosti, selkäpiitä kaivelee ja Cockerin intensiiviset pakkoliikkeet ovat tarttua kuulijaan ja viedä mennessään kiireettömälle 70-luvulle.
Biisejä Cocker ei ole osannut koskaan kirjoittaa. Se onkin tehnyt hänestä paikoin kapea-alaisen tulkitsijan ja jukeboxin. Toisaalta pieniä kömmähdyksiä lukuunottamatta biisit on valittu sinällään pieteetillä. Ehdotonta huippua edustavat haikea Marjorine, loistavasti svengaava The Letter ja käsittämättömän kaunis/valoisa You Are So Beautiful. Eikä unohtaa sovi myöskään ikiviisuja With A Little Help From My Friends ja Don´t Let Me Be Misunderstood, jotka iästään huolimatta toimivat edelleen.
Kokoelman päättää vuonna 1982 Jennifer Warnesin kanssa levytetty Up Where We Belong Upseerin ja herrasmiehen soundtrackilta. Siihen onkin mainio lopettaa. Bookletin Cocker nimittäin näyttää sellaiselta kaverilta, joka nuorempana olisi voinut armeijaan hairahtuakin. 

Lisää luettavaa