JOE COCKER: No Ordinary World

Arvio julkaistu Soundissa 11/1999.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Kaasuasentajan työt rocklaulajan uraan vaihtaneen Joe Cockerin albumijulkaisujen mukaan voisi tarkistaa kellot. Cocker ei hiero levyjään vuositolkulla, vaan uusi laulukokoelma iskeytyy kauppojen hyllyille lähes kahdentoista kuukauden välein. Tasokin on pysynyt pääosin vakiona.

Arvio

JOE COCKER
No Ordinary World
Parlophone

Kaasuasentajan työt rocklaulajan uraan vaihtaneen Joe Cockerin albumijulkaisujen mukaan voisi tarkistaa kellot. Cocker ei hiero levyjään vuositolkulla, vaan uusi laulukokoelma iskeytyy kauppojen hyllyille lähes kahdentoista kuukauden välein. Tasokin on pysynyt pääosin vakiona. Ei enää moniin vuosiin aivan huippuna, mutta silti kaukana toivottoman kehnosta.
No Ordinary World on tavallisen hyvä Joe Cocker -albumi. Kun mies on ääneltään luotettava kuin Van Morrison tai Neil Young ja kulloisenkin bändinsä musisointi professionaalisen vakaata, niin viime kädessä lopputulos punnitaan biisimateriaalilla. Läpeensä vakuuttavaa albumia Cocker ei ole tehnyt sitten vuoden 1982 Sheffield Steelin, mutta omat helmensä levyiltä kuitenkin aina kirkastuvat. No Ordinary Worldin alkajaisiksi Cocker asettuu kilpasille Jennifer Warnesin ja R.E.M.in kanssa versioidessaan väkivahvaan tyyliinsä Leonard Cohenin First We Take Manhattanin. While You See A Chance on biisinä Steve Winwoodin laatutyötä ja muualla Cocker ottaa karheaan käsittelyynsä mm. Bryan Adamsin ja Tony Joe Whiten lauluja.
No Ordinary World on ammattinsa osaavan duunarin työtä. Rock, rhythm & blues ja soul ovat Joe Cockerin laulussa yhä läsnä, mutta sävellysten kirjava taso ja biisien turhan standardimaiset taustat pitävät intohimon hetket minimissä.

Lisää luettavaa