JOHANNES LAITILA: Feathers

Arvio julkaistu Soundissa 9/2010.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Laulaja ja laulujensa tekijä Johannes Laitila esittäytyy kokopitkästi albumilla, jonka nimi on enne. Laitilan ja ystävänsä Jann Wilden kodeissa kahteen mieheen ikuistettu Feathers on todellakin kevyt kuin höyhen tai avausraitansa putoava lehti. Johannes Laitilan hempeä lauluääni ja levyn ilmava sointi sulautuvat rikkumattomasti toisiinsa.

Arvio

JOHANNES LAITILA
Feathers
Johannes Laitila

Laulaja ja laulujensa tekijä Johannes Laitila esittäytyy kokopitkästi albumilla, jonka nimi on enne. Laitilan ja ystävänsä Jann Wilden kodeissa kahteen mieheen ikuistettu Feathers on todellakin kevyt kuin höyhen tai avausraitansa putoava lehti. Johannes Laitilan hempeä lauluääni ja levyn ilmava sointi sulautuvat rikkumattomasti toisiinsa. Pianolla ja hiukan muillakin koskettimilla maalaamansa laulut Laitila värittää lievillä lyömäsoittimilla Wilden hoitaessa basistin roolin.

Feathers on harmoninen ja rohkeakin kokonaisuus, joka antaa itsestään ja tavallisen suomalaisittain englantia ääntävästä tekijästään kuitenkin melko kapean vaikutelman. Kun ehdottomia kohokohtia on niukasti, niin sellaisista käyvät herättämästä pelkäävän rauhallisesti hissuttelevan Elisabetin pop ja lähes naivismiin saakka yksinkertainen Sadder Than Me, josta Laitila taikoo pelkällä laululla ja koskettimilla Feathersin vaikuttavimman raidan. Kappaleen pelkistyneessä voimassa on jotain samaa kuin lähinnä The Magnetic Fieldsinä tunnetun Stephin Merrittin parhaissa töissä.

Feathers on hillityn mietiskelevä albumi, jonka päätössanat “I’m so happy to be alive” tulevat kaiken edellä kuullun jälkeen melkoisena yllätyksenä.

Lisää luettavaa