Yhtä tekemässä olleena voin sanoa, että tuottajalevyt ovat aika monitahoinen juttu. Ne vaativat kokonaisvaltaista säätöä ja tekemisen määrä luo yhtenäisyyden tunteen sinnekin, missä sitä ei välttämättä ulkopuoliselle ole. Loppupeleissä levyt hahmotetaan vokalistien kautta, eikä koskaan voi tykätä kaikista. Tuottajalevy on aina luonteensa vuoksi epätasainen, jokaiselle kuuntelijalle omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Tällä levyllä Ikonen loistaa omalla kappaleellaan. Hienoa paahtoa ja levyn kohokohta. Timo Pieni Huijaus vetää laadukkaan rennosti. Vapaapudotuksen ysärityyli toimii. Asa heittää värssyt tasaisella laadulla ja kuulostaa kertsissä jo hetkittäin Cypress Hilliltä.
Vuoden 2004 positiivisin persoona ja myöhemmin dopingista kärähtänyt Gee ei toimi vieläkään. Lyriikat ja flow ovat molemmat yhtä persoonattomia. Tasis on päinvastainen tapaus. Miehen nilkuttava rytmi on aika oma. Mitä mieltä siitä on, riippunee mielentilasta. Värssyt toimivat, kertsi on jo hiukan rasittava.
Tuottajana Juan Muteniac tekee todella tasalaatuisia, moderneja taustoja kuulostamatta kertaakaan daijulta klubiräpiltä. Taustat sopivat hienosti kullekin solistille, vaikka välillä kokonaissoundi kaipaisi ehkä hiukan rosoa. Se on hiukan liian kova. Ja kovalla.