JUNIOR BOYS: It’s All True

Arvio julkaistu Soundissa 6/2011.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Mikään ei ole turhauttavampaa kuin elektroninen musiikki, jossa on liian vähän tarttumapintaa. Liian siistiä, huomaamatonta äänitapettia, joka kuulostaa komealta mutta ei liikauta sielua tai lannetta.

Arvio

JUNIOR BOYS
It’s All True
Domino

Mikään ei ole turhauttavampaa kuin elektroninen musiikki, jossa on liian vähän tarttumapintaa. Liian siistiä, huomaamatonta äänitapettia, joka kuulostaa komealta mutta ei liikauta sielua tai lannetta. Viime Soundissa lyttäämäni Architecture In Helsinkin albumi oli juuri sellainen ja harmillisen paljon samaa vikaa on kanadalaisen Junior Boysin uutuudessa.

Olen kuunnellut It’s All True -albumin kymmenisen kertaa, ihan mielelläni vieläpä, mutta silti siitä ei tahdo jäädä muistijälkiä. Sokkotestissä en välttämättä edes tunnistaisi mikä bändi on kyseessä, sillä Junior Boysin helposti lähestyttävä, pirskahtelevien synasoundien ja napakoiden rytmien täyttämä konepop ei ole mitenkään ainutlaatuista.

Kaikesta manaamisesta huolimatta It’s All True ei ole huono levy. Parhaimmillaan Junior Boys loihtii vempeleistään hyvinkin tiivistä tunnelmaa ja onnistuminen on jopa harmillisen lähellä. Uneliaan vähäeleinen, mutta pauloissaan pitävä Playtime on tästä hyvä esimerkki. Kadonneelta kasarihelmeltä kuulostava A Truly Happy Ending on levyn paras sävellys, eikä hyviä melodioita muutenkaan tarvitse kuulokoneen kanssa etsiä.

Suositellaan nautittavaksi parin biisin annoksina, shuffle päällä ja mieluiten kuulokkeilla. Silloin levy menee lähes täydestä.

Lisää luettavaa