Joskus pienillä sivalluksilla voi maalata suuria kuvia. Junior Boysin toinen pitkäsoitto on hieno esimerkki. ”Orkesteri” on kotoisin Hamiltonista, Ontarion osavaltiosta Kanadassa. Yksi kaupungin monista lempinimistä on Lunchbucket City ja sen suurimpiin nähtävyyksiin kuuluvat sotakonemuseo sekä yliopiston operoima ydinreaktori.
Junior Boysin saavutuksista ovat lounasämpärit ja sotakoneet kaukana. Perinteisesti tällaisista levyistä kirjoittaessa puhutaan antiseptisuudesta, jäisestä kylmyydestä, urbaaniudesta ja aneemisesta vieraantuneisuudesta, mutta So This Is Goodbye on liian inhimillinen ja kaunis sopeutuakseen kyseisen adjektiivipatteriston moukaroimaksi.
Levy alkaa juuri samanlaisella pulinalla kuin sadat muut biisien kirjoittamisen unohtaneiden tekstuuriobsessiivikkojen makuuhuonetuotokset. Peli muuttuu toiseksi kymmenen sekuntin kohdalla. Lämpimän ja elastisen laulun tultua kuvaan koko levy saavuttaa uuden tason. Slovarit ovat parasta antia ja versio Frank Sinatran When No One Caresista on yksi parhaista kuulemistani vanhan mafiahännystelijän tuotannon uusioversioinneista. Ja hyvällä maulla valittu. Myös keskitempoisemmat palat, kuten nytkyttävä The Equalizer ja mahtavalla kitaroinnilla ryyditetty In The Morning, tuovat vienon hymyn huulille.
Jos tälle levylle ei anna tarpeeksi aikaa avautua, sen voi vahingossa pistää samaan laatikkoon kuin monet muut huonoa petshopdepeche-musaa hikisinä tuuttaavaat matalimman aidan ystävät. Silloin jää elämäsi kaipaamaan yhtä kauniisti kiillotettua 49-minuutin pophelmeä.
