Suomen Muusikkojen Liiton tänä vuonna palkitsema Jussi Fredriksson on viime aikoina toiminut erityisen näkyvästi sähköisen jazzin saralla (Nassaun Fasaani), mutta tällä levyllä rehti akustinen piano korvaa sähköhärvelit. Kysymysmerkillä otsikoidun levyn innoituksena on Tove Janssonin ajatus epävarmuudesta, joka voi synnyttää vapauttavan ja levollisen tunteen. Kyseiseen ajatukseen on helppo yhtyä, kun Fredriksson kera basisti Jori Huhtalan ja rumpali Mika Kallion johdattavat svengaaviin ja vuoroin pohdiskeleviin mielenmaisemiin.
Trio on ryhtynyt asialle enemminkin suut hymyssä kuin otsat rypyssä ja ilahduttavat hilpeästi valssaten (Why) kuin myös iloisesti Thelonius Monk -tyylisesti pomppien (Chat With A Base). Fredrikssonin ja kumppaneiden laaja-alainen osaaminen korostuu rikkaissa melodioissa ja mielenkiintoisissa rytmivaihdoksissa.
Vaikka perusjazzkuviot ovat tässä pääasiallisena pontimena ei se kuitenkaan tarkoita vanhan toistoa, sillä ilmaisuun on myös istutettu taitavasti pohjoismaiselle jazzille ominaista kiehtovaa viileyttä.
