Oivaltavasti nimetty albumi sisäistää Little Stevenin henkilökohtaisen kutsumuksen ja oman musiikin ikuisen tulen hehkun. Kumppani Brucen tavoin hän vaeltaa New Jerseyn katujen ja baarien rytmissä ja soundeissa – doowop-partioista ja kiihkeästä teinipopista urbaaniin souliin sekä garage rockiin. Van Zandt kokosi viime vuonna Lontoon Blues-Festiin vankan bändin, joka paahtoi sieltä palattuaan levyn samoilla tulilla.
Kuudessa viikossa purkitettu Soulfire vertautuu massiivisessa soundissaan Springsteenin kanssa loputtomasti viilattuihin studiourakoihin, mutta välittömyys toimii Little Stevenin eduksi. Soulfirelta puuttuu Van Zandtin radio-ohjelmien ja Coolest Songs -kompilaatioiden kulttimatskun karuin ja kiteytynein rocklaita. Eipä 25 jäseninen soul-revue parkkihallia pienempään autotalliin mahtuisikaan, kun kotikulmien arkitarinoista, tunteiden tuskasta ja bailuista tuutataan erittäin katu-uskottavaa rockoopperaa.
Little Steven keventää suurieleiseksi orkestroitua musiikkiaan herkullisilla osaelementeillä, kuten eloisilla taustalaulajilla, hivelevillä soul-jousilla tai mariachi-surf-kitarariffillä. Ytimekkäissä johtomelodioissa tanakkuus kostautuu silti yksiviivaisempana raskautena.