Jostain bändistä on hienoa surista. Toinen on tyytyväisin onnistuessaan oikein hyvin humisemaan. Kolmas limputtaa, neljäs uikuttaa ja viides inisee. Kaihoro murskaa.
Karhulasta könyävä kvintetti laittaa kakkoslevyllään stonerin soimaan siihen malliin, että Mannhain suunnalla ymmärretään ihan kohta terveen kilpailutilanteen elvyttävä vaikutus tuotteen tason omaehtoiseen nostamiseen. Jotenkin näin asian tässä vaalien alla voisi kai kohteliaasti ilmaista.
Erinomaisen kuvaavasti nimetyn Boulderin (järkäleen) herkeämätön paahto antaa kuulijalle samanlaisen tunteen, joka syntynee lumivyöryn alle jäädessä. Ja sehän on vanha totuus, että vaikutteensa voisi valita huonomminkin kuin Black Sabbathin suunnalta.
Rock on elävä taiteenlaji, jossa genresyklit täyttyvät nopeasti ja jossa kertaustyylejä syntyy hyvinkin tuoreista ilmiöistä. Kyussiin aina ja iankaikkisesti parhaiten kohdentuva stoner rock on saanut Kaihorosta hienon pohjoisen lipunkantajan.
Nimensä yhtye on napannut Peter Jacksonin Bad Taste -leffasta vuodelta 1987.