KAPASITEETTITYKSIKKÖ: Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivä loistaa määrätietoisuudellaan. Andu, Tasis ja Uniikki ovat tehneet sen, mistä Päivästtoiseen-ensilevyn (2001) aikoihin haaveiltiin. He ovat kasvaneet nimekkääksi omavaraiseksi yksiköksi, jolla on tuore levy-yhtiö ja voimakas Rähinä-kollektiivi tukenaan. Yhdessä he kiertävät Suomea, vierailevat toistensa levyillä, julkaisevat huiman kysyttyjä mix-cd:itä ja nostelevat painoja!

Trion toiminta on eittämättä ihailtavan järjestelmällistä, mutta sen musiikki ei vetoa minuun. Voidaan väittää, että soundi paranee levy levyltä, onhan kansainvälisen tason kirkkaus selkeä ihanne. Biitit kenties monipuolistuvat ja syvenevät; tekstit vapautuvat kiistatta. Perusluonteeltaan ja -vireeltään musiikki kuitenkin pysyy samalla tasolla, ja edistys tapahtuu vanhojen raamien puitteissa. Kapasiteettiyksikkö on huoliteltu, röyhkeä mutta vaikutteidensa rajoittama.

Itsenäisyyspäivän tekijöiden musiikilliset juuret ovat pinnassa.

Ensilevyä arvioidessaan Jorma Jortikka totesi tiukkojen hip hop -raamien rajoittavan Kapasiteettiyksikön kirjoittamista. Tämä väite pitää kutinsa myös kolmannen levyn kohdalla, ja katsoisin sen ilmenevän kokonaisvaltaisemmin: rähinäläiset ammentavat inspiraationsa kapealta kaistaleelta rytmimusiikkia, ja näin ollen ei ole lainkaan yllättävää, että heidän musiikkinsa on niin ikään varsin yksiulotteista joskin sarallaan tyydyttävää.