Hyvät asiat syntyvät usein luonnostaan, ilman pakkoa. Kaspar-yhtyeen esikoisalbumin yllä leijuu helpon ja kivuttoman synnytyksen aura.
John McGregorin ja Hakkaraisen veljesparin Mikaelin ja Tuomaksen muodostama ydinkolmikko on matkannut lauluineen New Yorkin liepeille tuottaja Malcolm Burnin studioon. Siellä se kuuluisa ”jokin” on ilmiselvästi loksahtanut kohdalleen.
Emmylou Harrisin, Daniel Lanoisin ja monen muun huippunimen kanssa työskennellyt Burn on loihtinut Kasparin levylle komean soinnin. Vaikka tuottajavelho on levyllä läsnä myös unenomaisine kosketinsoundeineen, pääosassa ovat McGregorin ja Mikael Hakkaraisen kirjoittamat kauniisti soljuvat folk-laulut. Miesten äänet kietoutuvat saumattomasti yhteen ja koko lauluryppään läpi kulkee telepaattinen henki.
Kasparin yhtyesoitossa on myös viehättävää energisyyttä ja svengiä, joka muodostaa tehokkaan vastavoiman herkästi soiville lauluosuuksille. Folkkareiden helmasynti on monasti liian eteerinen ja introvertti asenne musiikin tulkintaan. Kasparin akustisten kitaroiden ja todella oivaltavan rumputyöskentelyn varaan rakennettu paketti ei mene herkistelyssään unettavan puolelle.
Yhtyeen musiikissa on juurevaa ryhdikkyyttä ja myös popmaista kosketuspintaa. Albumin tarttuvinta laitaa edustavat Down The Hill- ja Phoenix-kappaleet osoittavat, että tässä ryhmässä on huomattavasti enemmän kansainvälisen tason potentiaalia ja vakuuttavuutta kuin monessa virallisessa vientitoivossa.