KAUKO RÖYHKÄ & RIKU MATTILA: Kaksi lensi tuulen mukaan

KAUKO RÖYHKÄ & RIKU MATTILA
Kaksi lensi tuulen mukaan
Univeral

Alkuvuodesta 2008 ilmestynyt Kauko Röyhkä & Riku Mattila -albumi nostettiin välittömästi suomalaisen rockin klassikkojen joukkoon. Hieno levy sai aikaan eräänlaista kotiinpaluun riemua. Riku Mattilan luoma sointi ja tyyli oli nimittäin se, mikä nosti aikoinaan Röyhkän Narttu-yhtyeen pinnalle ja kansan tietoisuuteen. Mattilan juureva mutta avarakatseinen estetiikka on klassisen Kauko Röyhkä -soundin kulmakivi, ja se saa tällä levyllä taas uusia upeita ulottuvuuksia. 

Uutuus muistuttaa monessa mielessä edeltäjäänsä, mutta yhtä lailla se tuo mieleen niin ikään Riku Mattilan tuottaman Rock’n’roll-klisee -levyn (1999). Tunnelmaltaan kepeästä albumista aistii siteen myös Onnenpäivä- ja Lauralle -levyjen kesäisiin yökukkumisiin.

Kaksi lensi tuulen mukaan on rento, kevyt ja vapautunut albumi. Soundin viime numerossa Röyhkä kertoi tehneensä levyä varten 140 biisiä. Se on varmasti Suomen ennätys, ja kielii jotain olennaista asenteesta.

Röyhkän novellimaisia tekstejä on perinteisesti leimannut ulkopuolisuus, normaaliuden halveksunta ja provokaatio. Uudella levyllä näistä ei ole tietoakaan, eikä ison mustan musiikki ole koskaan ollut näin helppoa. Rokkiralli Sukujuhla tuo mieleen Hammerfestin ja Disko Datsunin kaltaisten kappaleiden kesäteatterimaisen farssin. Hienovireisesti Lou Reedin I’m Waiting For My Mania toisintava Saippuasarjojen tähdet -kappale on hieno, mutta tekstin merkitys tuntuu olevan siinä, että kirjailijamme pitää ihan tavallisesta, banaalista täsmäviihteestä. Ei siitä kovinkaan puhuttelevaa elämystä kuuntelijalle vielä synny.

Kaksi lensi tuulen mukaan -albumin täyteläinen, jousin kuorrutettu sointi on kai tehty radiosoittoa ajatellen, mutta tyylien kirjo on runsas ja kokonaisuus harkitun hengittävä ja hienostunut. Levyn avaava Vanhan ajan filmissä on melankolinen ja modernisti soiva, epätyypillinen Röyhkä-kappale. Futu-synkistelystä ammentava Ensin isät, sitten pojat on osoittelematta surumielinen kuvaus loputtoman ahertamisen mitättömyydestä. Musiikillisesti kappale on terävintä Röyhkää miesmuistiin.

Saari-kappaleessa tuottajan poika Tenho Mattila töräyttää hienot jatsilliset torviboogiet. Jostain takaraivosta hiipii ajatus, että sovitus on sukua Mattilan aikaisemmasta tuotannosta 22-Pistepirkon Big Lupu -klassikon (1992) Swamp Bluesille. Kuubalaista rytmiikkaa hyödyntävä Hyvä on letkeä ja tervemielinen kappale eristäytymisen ja hiljaisuuden tervehdyttävästä vaikutuksesta. Kiviset päät -laulun pinkfloydmainen kyteminen pysäyttää.

Kaksi lensi tuulen mukaan -albumilla huippuhetkiä riittää, eikä levyn detaljeja ammenneta hetkessä loppuun. Siinä on klassikon ainekset.