KEVIN: We Come In Peace

Kevinin ensimmäisestä pitkäsoitosta voi sanoa vain yhden sanan – vihdoin! Bändin mainiot pikkulevyt ja iloluonteiset keikat ovat pitäneet vaateliaat popfanaatikot juuri ja juuri kylläisinä, mutta todelliseen Kevin-mässäilyyn ei ennen We Come In Peacea ole ollut asiaa.

Ja mikäs onkaan sen mukavampaa kuin todeta, että käsissä on loistava lätty. Kevinin energisyys on saatu studiossa purkkiin aivan oikeille metodeille – rosoisella otteella, ilman turhia hinkkauksia tai jälkikäsittelyitä. Paikoin bändin vauhdikkuus menee hieman kohelluksenkin puolelle, mutta merkittävää vahinkoa pääse syntymään. Laitetaan nämä pikkujutut vauhtisokeuden ja liian innokkuuden piikkiin.

Peräänkuulutin erään Kevin-sinkun arviossa dynaamisempia kitarariffejä ja ilokseni pyyntööni on vastattu. We Come In Peacen kitaraosasto surisee ja rämisee mallikkaasti ja samalla yhtyeen harteilta ovat karisseet viimeisimmätkin 90-lukuiset brittipopin kaiut. Kevinin yhteydessä pakollinen lokerointi on muutenkin vaikeaa, sillä yhtyeen vaikuttimista löytyy kaikkea mahdollista garagerockin ja 60-luvun Motown- tyttöbändien väliltä.

Jos maailma olisi oikeudenmukainen, avaisi We Come In Peace Kevinille uusia ovia ulkomaita myöten. Ainakin pienen diggaripiirin suosikiksi on näin hyvällä levyllä täysin realistista pyrkiä. Go Kevin, Go!