KID CUDI: Man On The Moon II: The Legend Of Mr. Rager

KID CUDI
Man On The Moon II: The Legend Of Mr. Rager
Universal Motown

Kid Cudia voi hyvällä syyllä pitää osasyyllisenä Kanye Westin haparoivaan 808s & Heartbreak -ekskursioon (2008) ja keskeisenä inspiraationa pitkäaikaisen vision kypsymisestä kertovaan My Beautiful Dark Twisted Fantasyyn (2010) tai toisinpäin. Sikäli kuin Man On The Moon: The End Of The Day (2009) löysi arvaamatonta syvyyttä summittaisesti ladotuista elektronisista kudoksista ja oudon sattuvia oivalluksia Kid Cudin mustavalkoisen matalista kupleteista, kyseessä on suppeasti ymmärrettynä vaikutusvaltainen toimija.

Cudin toinen yritys voi olla edeltäjäänsä nopeatempoisempi ja tunnelmaltaan ylävireisempi, mutta lähtökohdat tylsistyttävät yhtäläisyyksillään: Rager toistaa temaattisesti edeltäjänsä pyrkimystä jalostaa takeltelevan tyhjistä fraaseista sattumanvaraista syvyyttä, joka realisoituu yhtä usein kuin kariutuu teeskentelemättömään tyhjänpäiväisyyteen. Cudin tunnepitoisessa stoner-puhelaulussa kiteytyvän henkilökultin hapertuessa fraaseista sanoiksi ja sanoista tavuiksi huomio kiinnittyy tylsistyvän ironisiin ja rosoisen avoimiksi tasattuihin rytmeihin ja sirpaleisiin ideoihin, jotka nojaavat yhtä paljon esittäjän persoonaan kuin persoona niihin.