KIRKA: Kaikki singlet 1967-2007

Arvio julkaistu Soundissa 11/2007.
Kirjoittanut: TERO ALANKO.

Tammikuussa kuolleen Kirkan suuhun on usein laitettu lause, jonka mukaan ”rockia laulamalla ei Suomessa elä.” Hän lopettikin rockin laulamisen levyillään jo 80-luvun lopulla. Sitä ennenkin Euroviisujen ja Syksyn Sävelen kaltaiset laulukilpailut olivat isossa osassa Kirkan uralla.

Arvio

KIRKA
Kaikki singlet 1967-2007
WEA

Tammikuussa kuolleen Kirkan suuhun on usein laitettu lause, jonka mukaan ”rockia laulamalla ei Suomessa elä.” Hän lopettikin rockin laulamisen levyillään jo 80-luvun lopulla. Sitä ennenkin Euroviisujen ja Syksyn Sävelen kaltaiset laulukilpailut olivat isossa osassa Kirkan uralla.

Koomisesti Europen kiharahevin kaikuja kopioineen The Spell -kiekon (1987) jälkeen Kirka luovutti komean äänensä lähes kokonaan iskelmän käyttöön. Syynä oli tietenkin Syksyn Sävel -kisan vuonna 1988 voittanut Surun pyyhit silmistäni -niljake. Kappaleen kirjoittivat Kassu Halonen ja Kisu Järnström, joiden liukuhihnalta olivat vähän aiemmin pudonneet myös Kirkan hevikauden biisit.

Tätä muhkeaa laatikkoa kuunnellessa tulee usein mieleen, että Kirka taisi laulaa, mitä milloinkin eteen tuotiin. Itse hän ei esittämiensä kappaleiden kirjoittamiseen osallistunut. Mahtoivatko ne aina edes kertoa laulajan omasta mausta ja mieltymyksistä?

60-luvun lopulla suoranaista hysteriaa lietsoneen Kirkan ura ei siis näyttäydy kovin tyylikkäänä ja johdonmukaisena. Etenkin 70-luvun alussa hän versioi monia osuvasti valittuja ja toteutettujakin käännöskappaleita – Neil Youngia, The Beatlesia, Simon & Garfunkelia, Rod Stewartia (joka ei taatusti ilahdu siitä, että häntä väitetään kirjasessa englantilaiseksi), Stevie Wonderia ja niin edelleen. Niistä on pitkä matka sellaisiin noin kymmenen vuotta myöhemmin tulkittuihin imelyyksiin kuin Lionel Richien Hello ja Stevie Wonderin I Just Called To Say I Love You. Vielä myöhemmät tusinaiskelmien läpiluennatkin olisi voinut jättää huonompien laulajien kontolle.

Kahdeksan cd:n mitassaan kyseessä lienee laajin suomalainen yhden artistin kokoelmakansio. Moitteita se ansaitsee lähinnä ulkoasunsa suhteen. Esimerkiksi kirjasen taittoa olisi vaikea saada yhtään tukkoisemmaksi. Muutama lisäsivu olisi auttanut kummasti.

On kuitenkin hienoa, että levy-yhtiöiden uskallus riittää tällaisten pakettien julkaisemiseen. Kunpa niiden tekemisen ehtona ei aina olisi varma taloudellinen voitto.

Lisää luettavaa