KITTIE: Spit

"I look in the mirror… the whore is all I see", lukee Kittien debyyttialbumin kansipaperissa irvistelevän persenaamarin päällä. Ei siis mitään runotyttöjä asialla. Istuimissa on tottavie pitämistä, kun Britney Spearsin ikäiset neitokaiset aloittavat pre-feministisen myllytyksensä. Avausbiisi Spitiin ladatun energiavyöryn purkautuessa olin jo sovittamassa vuoden tulokkaan manttelia kanadalaismimmien harteille, mutta ajan mittaan syke alkaa valitettavasti tasaantua. Charlottessa Morgan Landerin hengästynyt huuto vuorottelee jo grungehtavien suvantokohtien kanssa.
Puuttumatta sen kummemmin sukupuolikysymyksiin, on pakko ihmetellä kuinka järjettömiin mittasuhteisiin paisuneen neo-metallin roisimmasta annista vastaa neljä nuorta naista, joista kukaan ei ole vielä edes 18-vuotissyntymäpäiviään juhlinut. Spitin jyrkän soundimaailman luomisessa tuottajaässä GGGarth (muun muassa Rage Against The Machine) on onnistunut täydellisesti eikä itse ideoissakaan ole isommalti vikaa. Esimerkiksi Brackishin kaltaista perkussiohelvettiä ei ole kuultu sitten Sepulturan loistonpäivien.
Pidemmissä annoksissa levy puuduttaa armotta ja bändin tapa selvittää kummallisen kömpelösti biisin osien liitoskohdat saavat innostuksen punan vaihtamaan merkitystään lähinnä nolostumiseen. Jos kuitenkin suhteuttaa kelvolliset soittotekniset ansiot ja ylitsevuotavan vimman siihen rapaan, mitä Kittien kotimaan eteläpuolella revitään kauppojen hyllyiltä, ei Morgania, Talenaa, Fallonia ja Mercedestä paljon kehtaa ylenkatsoa.