Meinasi jäädä kuulematta koko levy, sillä se näyttää yhtä käppäiseltä kuin toinenkin Viikate-kitaristi Ari Taimisen bändiprojekti Koljosen Tiekiista. Kiukun tarina on onneksi toisenlainen, vaikka vaikea tätäkään on mieltää kiinteäksi kokoonpanoksi. Lisäksi hiertää se, pitäisikö Kiukkua kuunnella kunnianosoituksena vanhalle suomipunkille vai soittajien väliaikaisena ja sellaisenaan merkityksettömänä harrasteena.
Siitä ei ole epäselvyyttä, etteikö Kiukun agenda toimisi. Helposti selvitettävän salanimen takaa toimiva Mariska huutaa kuin Oheisvasarassa aikoinaan. Vaadittu vimma kuulostaa siltä, ettei sitä ole tarvittu erikseen hakea. Biisit ovat juuri sellaisia autenttisia parin minuutin rykäisyjä, joissa on yksi tappavan tehokas riffi ja muutama nokkela riimipari. Soitossa ei ole ylimääräisiä kommervenkkeja tai mitään viitteitä tarpeettomiin alagenreihin.
Punk on kuitenkin muutakin kuin musiikkia. Se tarkoittaa sitä, että vihaisuus kumpuaa omista kokemuksista ja tunteista. Kiukun tekstit ovat rocklyriikkaa, jossa kertoja on ulkoistettu. Ero on melkoinen, kun coverina vedetään Maho Neitsyen Ne ei myyneet mulle viinaa. Se kertoo varmasti todellisesta tilanteesta. Tässä yhteydessä Mä haluun kuolla tänä yönä -niminen kappale sentään huvittaa.