KIVESKIVES: Joystick

KIVESKIVES
Joystick
Uhma-tuotanto

Kives eli testikkeli on urospuolisen selkärankaisen eläimen sukupuolielimiin kuuluva parillinen sukupuolirauhanen. Kives tuottaa sukusoluja eli siittiöitä sekä mieshormoneja, joista tärkein on testosteroni. Turkulaisen instrumentaalitrion ensilevyä ei olisi olemassa ilman testosteronia. Ei sillä, että Kiveskives edustaisi varsinaista äijäilyä, mutta näin sekopäistä ja aggressiivista menoa ei voi syntyä ilman tehokasta hormonituotantoa.

Tuplakiveksen Nintendo-rockissa yhdistyvät 8-bittiset lelusoundit, punkin räyhäkkyys ja äkkiväärä uusioproge. Tunnelma on hektinen ja psykedeelinen. Super Mario on syönyt sieniä. Levyä kuunnellessa mieli tekee huikeaa tasohyppelyä. Tempoilevista ja alati suuntaa vaihtavista kappaleista tulee paikoin mieleen porilainen hc-progen legenda Deep Turtle, eikä vähiten rytmiratkaisujen ja väliin luikautettujen onomatopoeettisten lallatuslaulujen myötä.

Kolmikko soittaa kappaleet valtavalla energialla ja taidolla. Kuten Nintendo-musiikin perinteisiin kuuluu, ovat leikkisät ja seikkailumieliset kappaleet taitavasti sävellettyjä ja sisältävät mieleenpainuvia, uljaita teemoja. Joystick tuottaa totisesti iloa, eikä sen kanssa pääse pitkästymään.

Kiveskives-yhtyeen kitaristi Pietu vastasi Soundin soittoon.

Kenen idea oli lainata Mustaraskas-kappaleeseen Ludwig van Beethovenin Für Eliseä?

– Hyvä bongaus! Se oli vähän liian raskas ja vakavan oloinen biisi, ja siitä kertsistä puuttui melodia. Kosketinsoittajamme Markus on meidän melodian vartija. Sillä on usein se rooli, että jos jossain biisissä ei ole vielä tarpeeksi hyvää melodiaa, niin sieltä suunnasta kyllä tulee.

– Jotenkin siihen melodiaan eksyttiin vahingossa. Sitten tajuttiin, että on laillista lainata noinkin vanhaa kappaletta, eikä sitä kai kukaan ole tehnyt. Ajateltiin, että tuohon voisi sopia tuollainen Burana-meininki. Se luo hyvää ristiriitaa siihen raskauden sekaan.

Teitte viime kesänä varsin tuntemattomana yhtyeenä Euroopan kiertueen. Minkälainen vastaanotto oli ulkomailla?

– Siellä oli monenlaista meininkiä. Lontoossa ja Liverpoolissa oli kylmää kyytiä. Tuntui, että erilaisuus pelotti siellä. Buukkaajatkaan eivät olleet tainneet ymmärtää aivan sitä, minkälainen bändi me ollaan. Ne olivat buukanneet samoille keikoille hyvin erityylisiä, vakava­mielisempiä indiebändejä. Siinä oli pientä indie-puritanismia havaittavissa. Siellä kyllä puristettiin mailaa.

– Sitten taas Pariisissa, Kööpenhaminassa ja Saksassa oli todella kotoisa meininki. Vastaanotto oli hyvä, jopa parempaa kuin mitä Suomen keikoilla on ollut. Sinne päin olisi tarkoitus lähteä pian uudestaan.

Kuka on suosikkipelimusiikkisäveltäjäsi?

– Tähän on aika nolo vastata, että kukaan meistä ei ole ollut mikään Nintendo-friikki missään vaiheessa. En ole edes pelannut koskaan Nintendoa.

– Tuollaisen musiikin maailmaan eksyminen tapahtui vahingossa. Markuksen kiippareista sattui löytymään sellainen soundi, eikä me oltu määritelty yhtään sitä, minkälaista musiikkia aletaan tekemään. Se sai meidät yksinkertaisesti hyvälle tuulelle. Niillä kosketinosuuksilla pystyi keventämään vakavampien biisien tunnelmaa.

Eläinten kiveksiä käytetään monien ruokalajien valmistuksessa. Oletko maistanut koskaan kivestä?

– Ikävä kyllä me ei olla päästy vielä kivesten makuun. Se olisi ihan maistamisen arvoista ja pakkohan meidän olisi sitä syödä, jos sitä eteen tuotaisiin.

Teksti: SAMI NISSINEN