Kohta kolmikymppinen tornado ei anna hengähdystaukoja – Convergen uusin on hyvä mutta hahmoton

Converge
The Dusk In Us
Epitaph

Kun vyöllä on Jane Doen (2001) kaltainen skeneklassikko, voi Convergea pitää hyvällä syyllä yhtenä oman alalajinsa kulmakivistä. Jenkkibändin edellisestä studioalbumista on ehtinyt kulua puolet kuluvasta vuosikymmenestä, joten on siis korkea aika hypätä takaisin luovuuden nyrkkeilykehään.

Kymmenennellä kokopitkällään Converge mellestää kohkaavan hardcoren ja romuluisen sludge metalin (Under Duress) välisellä ei-kenenkään-maalla lähes pakko-oireisen nykivällä otteella (Arkhipov Calm). Jos Convergen musiikillista tornadoa pitäisi kuvata paikkana, olisi Pohjois- ja Etelä-Korean rajavyöhyke lähellä totuutta.

Hengähdystaukoa, jos sitä voi hyytävyydessään sellaiseksi kutsua, The Dusk In Us tarjoaa vain surumarssimaisen nimikkobiisinsä aikana. Seitsemänminuuttisella kappaleella vokalisti Jacob Bannon laulaa näennäisen puhtaasti sieluun porautuvalla äänellään.

Nappisuoritus The Dusk In Us ei kuitenkaan ole. Levyltä puuttuu draaman kaari ja se tuntuukin kokoelmalta, pakko myöntää, hyviä kappaleita. Se ei jaksa pitää otteessaan loppuun asti, vaan hukkaa kuulijansa jossain puolivälin tienoilla. Kaikilla mittareilla levy on silti varsin freesi suoritus pian kolmekymppisiään viettävältä yhtyeeltä.