Seattlelaisyhtye La Luzin toinen albumi yhdistelee kaikuisia twang-kitaroita, huokailevia doo-wop-stemmoja ja Charles Burnsin Black Hole -sarjakuvaromaanin tummaa tunnelmaa kevytkätiseksi surf rockiksi, jonka ääniaalloilla läikehtii kiehtova musta valo.
Tarttuvahko Black Hole, Weirdo Shrine -single, potkiva Hey Papi -instrumentaali sekä I Wanna Be Alone With Youn jännitteinen Dick Dale -flamenco herättelevät kuulijaa, mutta muuten Weirdo Shrinen tunnelma on kauttaaltaan hauras, kaunis ja tokkurainen. Se sopii balladeihin mutta latistaa keskitempoiset laulut, joita levyllä riittää.
Jollain tapaa Weirdo Shrinen ongelma kiteytyy siinä, että se on äänitetty asuntovaunussa. Moisiin yhdentekeviin muotoseikkoihin keskittymisen sijaan bändin ja tuottaja Ty Segallin olisi kannattanut hioa hypnoottisia laulumelodioita mieleenjäävemmiksi ja työstää sovitukset sellaisiksi, ettei liian moni biisi kuulostaisi varovaiselta, laimeasti lauleskellulta ja näpläten läpisoitellulta.
