Levyarvio: Kun The Micragirls, Dick Dale, The Beach Boys ja Love kohtaavat, syntyy kieroa uhkaa – La Luzin uusin on kuin Twin Peaksin paluun soundtrack

La Luz
Floating Features
Hardly Art

Mitä jos The Micragirls ei olisi lopettanut toimintaansa, vaan jatkanut kehitystään innostuen Dick Dalesta, Pet Sounds -albumista sekä Love-yhtyeestä? Trio voisi tehdä tänä päivänä samankaltaista musiikkia kuin La Luz. Eteeriset kappaleet kuulostavat varta vasten Twin Peaks: The Returnin spinoffin tai Tarantino-leffan soundtrackille suunnitelluilta. Retro soundi yhdistyy kierolla tavalla postmoderniin uhkaan.

Seattlesta Los Angelesiin muuttanut nelikko on kuulostanut alusta pitäen ”kalifornialaiselta”, eivätkä nimekkäät tuottajat – edellisellä albumilla Weirdo Shrine (2015) Ty Segall ja uutuudella Dan Auerbach – ole puuttuneet lauluharmonioihin tai Shana Clevelandin surf-kitaran ja Alice Sandahlin urkujen perussoundiin. Floating Featuresilla kaikki vain on valoisampaa ja avarampaa, biisit polveilevampia ja Marian Li Pinon rumputyöskentely entistä tyylikkäämpää. Taloudellinen yhteissoitto rullaa kuin unelma.

Kun Spotifyn algoritmi suositteli minulle California Finally -biisiä ensimmäisen kerran, rakastuin heti. Warpaintin ja Brian Wilsonin naittava My Golden One ja päätös Don’t Leave Me On The Earth jonottavat seuraaviksi suosikeiksi.