LAURENT GARNIER: Unreasonable Behaviour

Laurent Garnier on ärtynyt. Ranskalaisen housen pioneeri ja F Communications -levymerkin perustaja vihaa halpahintaista teknomusiikia. Siksi hän vaatii omilta faneiltaan paljon, ja jopa enemmän kuin hänen maanmiehensä ovat valmiit antamaan.
Laurent Garnier ei panosta varsinaisesti lauluihin, joissa olisi hyräiltävät kertosäkeet, vaan teemoihin ja niiden jatkuvaan toistoon. Sitä taustaa vasten onkin helppo ymmärtää hänen katkeruutensa ranskalaisia kohtaan; laulelmamusiikin ystäviä kun ovat, niin hehän eivät tajua mitään teknosta. Profeettaa on yhä turha etsiä hänen omalta maaltaan.
Garnier maalaa laajoja maisemia, avaria tiloja, joilla syntsatuulet pääsevät puhaltamaan. Hänen musiikkinsa tärkeimmät tunnusmerkit ovat pitkät äänimaisemat ja hitaasti kehittyvät rytmit. Toistuvasti Garnier palaa myös acid jazziin, joka kuulostaa oikeiden instrumenttien avulla soitetulta. Malliesimerkkejä ovat kiihkeä City Sphere, jazztrumpetin koristelema The Man With The Red Face ja nimetön bonusraita, joka summaa koko Unreasonable Behaviour -albumin annin. Vaikka Garnier ei ole Kraftwerkista puhunutkaan, niin saksalaisveteraanin vaikutus kuuluu myös ranskalaisen musiikissa. Last Tribute To 20th Century muistuttaa suuresti Kraftwerkin tuotantoa Autobahnin ajoilta. Laurent Garnier on ranskalaishousen vanha vihainen mies, ja hyvä niin, jos se tuottaa tällaista musiikkia.