LEMON JELLY: ’64-’95

Reilu vuosi sitten Lemon Jelly surfaili suosionsa aallonharjalla. Sen toinen albumi Lost Horizons toi duolle ehdokkuuden sekä Brit Awards – että Mercury Music Awards -tapahtumiin. Mainosmusiikkisäveltäjä Nick Franglen ja trendilehtien kuvittaja Fred Deakin olivat yhtä hymyä. Ja ovat epäilemättä edelleen, vaikka Lemon Jellyn tuoreinta albumia '64-'95 odottaneella fanilla saattaa hymy mennä mutkalle.

Aina kun joku, joka ei kuulu Monty Python -ryhmään, ilmoittaa tekevänsä jotain täysin erilaista, poistan varmistimen aseestani. Periaatteessa duon ajatus poimia levykokoelman vähiten tunnetuilta albumeilta sampleja ja muokata niiden perusteella omankuuloisia lauluja, on aivan kunnioitettava. Eikä lisäjekku sitoa kappaleet samplen ajankohtaan ole lainkaan huono idea. Albumin otsikko siis kuvastaa samplattujen laulujen aikaväliä.

Kaverukset ovat saaneet aikaan lauluja, joissa kuuluvat muun muassa 80-luvun alun heavy, 90-luvun trip hop ja 60-luvun lopun folk. Raskaaksi kokoelman tekee kuitenkin se, että kappaleissa jankataan yhtä ja samaa teemaa kuutisen minuuttia. Ja se taas kuulosta siltä kuin ne olisivat törmänneet näkymättömään seinään ja jääneet polkemaan paikalleen.