Horisont on alusta asti lähestynyt vanhahtavan viiksihevin kamppailuareenaa enempi Thin Lizzy- kuin Black Sabbath -kulmasta. Parin vuoden takaisella albumilla Odyssey bändi löysi jo kosmisen aikuisrokin, Bowie-glamin ja juustoiset syntetisaattorilikit. Viides albumi About Time matkaa ajassa entistä röyhkeämmin.
Löytyy eeppisiä kappalerakenteita, juhlavia kitarastemmoja, voitokasta jytää, folkahtavaa suvantoa ja kohtuutonta tunnelatausta. Neonvaloja, peililaseja ja lesoja buutseja. Periaatteessa kaikki elementit ovat valittu huolella 70- ja 80-lukujen proge-AOR -pastissiopaskirjasta, mutta About Time ei leiki. Horisont syöksyy niin täysillä retrolainailun aikaa taivuttavaan vortexiin, että madonreiän toisesta päästä liitää ulos persoonallinen ja kiistattoman musikaalinen rockorkesteri.
Hyviä täkybiisejä Horisontin nykylinjan tarkistamiseen ovat levyn aloittava pömpöösi ja monta eri täyskäännöstä sisältävä The Hive, regressiivis-progressiivinen Point Of Return ja juhlallinen nimiballadi About Time. Usein muidenkin ruotsalaisten viiksihevareiden levyillä paras biisi on laulettu ruotsiksi. Niin tälläkin kertaa. Letare nousee musiikillisestikin pykälää omaperäisemmäksi kuin enkuksi hoilotetut viisut.