Levyarvio: Alt. country -suuruus ottaa kantaa – Son Voltin tuorein on kertakäyttöinen ja keinotekoinen

Son Volt
Union
Transmit Sound

Union on Son Voltin tähän mennessä poliittisin levy. Jo biisien nimistä (While Rome Burns, The 99, Reality Winner, Lady Liberty) näkee, että Jay Farrar kokee Trumpin Amerikan kansallisena hätätilana. Protestilauluille sopivasti musiikkityyliksi on valikoitunut woodyguthriemainen folk. Notes Of Bluen (2017) blues-pastisseihin verrattuna levyn soundi tuntuu Farrarille luonnolliselta, mutta se, että Honky Tonkista (2013) lähtien jokaista uutta levyä varten on valittu kokeiltavaksi uusi genre tuntuu turhan keinotekoiselta.

Pelkistetty akustiseen kitaraan ja lauluun perustuva musiikki kuulostaa päällisin puolin erittäin hyvältä, mutta Son Voltin aiemman tuotannon tavoin Unionia vaivaa syvyyden puute. Yksinkertainen on tehokasta vain jos vähät elementit ovat tarkoituksellisia ja harkittuja. Union sortuu liian usein kliseisiin ja helppoihin ratkaisuihin niin sävellystensä kuin sanoitustensakin (”Lady Liberty, are you here?”) puolesta.

Unionin viimeistelemättömyydessä ja välittömyydessä on oma charminsa ja se, että Farrar kokee sanomansa tärkeäksi paistaa hyvin läpi, mutta lopulta levy on kuitenkin liian kertakäyttöinen.