Levyarvio: Astraalipuolella kaikki on toisin – Jussi Lehtisalon soolo saattaa yhteen Grateful Deadin ja elektrofunkin

Jussi Lehtisalo
Dead
Ektro

”Pist’ mul Deadii soimaan, pist’ joku hyvä jami. Äänit’ se vaikka mun kassulta, mun Volvo sitä soittaa. ”, Jussi Lehtisalo kähisee kämäisen elektrobiitin päälle uuden albuminsa nimiraidalla kuulostaen Läjä Äijälältä. Grateful Deadilla ja elektrofunkilla ei nopeasti ajateltuna ole paljonkaan yhteistä, mutta astraalipuolelta katsottuna asia on helppo nähdä toisin. Transsi ja mielen avaaminen korkeammille taajuuksille ovat kummassakin keskeisessä osassa.

Lehtisalon musiikilliset teemat ja sanoitukset ovat paikoin tarkoituksellisen naiiveja ja pölvästejä, mutta siitä huolimatta Lehtisalon moovit tulevaisuusmusiikin puolelle tuntuvat tuhat kertaa elämänmakuisemmalta kuin kaiken maailman darudejen hengetön täsmätekno. Deadmaisesti nimetyt Jam (Part One) ja Jam (Part Two) kuulostavat nimensä mukaisesti eräänlaisilta jameilta, sillä kaikkea ei ole ohjelmoitu ja ilmassa on improvisaation tuntua. Ja tietenkään Jussi ei jäljittele Deadin musiikkia ”per se”, vaan luovuttaa itsensä ja laitteistonsa luottavaisesti mentaalielektron pyhään toimitukseen, sen esteettiset normit tiedostaen mutta jättäen omat sormenjälkensä joka nurkkaan kuin liian innokas ja huolimaton myymälävaras.

Deadin pimeyttä peilaavassa tunnelmassa kuolemanpeli on täynnä inhimillisyyttä ja muuttuu elämän ylistykseksi.