Jussi Lehtisalon musiikkiaihioiden ja soundikokeilujen roiskeista ja irrallisista kiteytymistä on arkistoitu oma teemakasettinsa, jolla miehen ambitioiden spektrumi siivilöityy sekä uusiksi väreiksi että äänielementeiksi. Mies kutsuu miniteoksia ”käsikirjoitetuiksi muistiinpanoiksi itselle” ja voisi hyvin kuvitella tekijän selailevan näitä silloin, kun musiikillinen inspiraatio tuntuu jäävän vajaaksi tai suorastaan löpsähtää ennen täyttymystään.
Ohimeneväkin kyvyttömyyden tila on toistaiseksi tuntunut mahdottomalta ajatukselta Lehtisalon kyseessä ollen, joten varmempi on suhtautua Spectrumiin yhtenä rajaamattoman luovuuden ulottuvaisuutena. Siinä nakuttavat ja poksuvat konerummut, ja kiipparit luovat musiikin riffejä, sävelkulkuja sekä taustamattoja. Valikoiduissa tallenteissa ei ole mitään huithapeli-hommailua, vaan biisiaihiot on viety valmiiden ideoiden osalta niin pitkälle valmiiksi kuin voidaan. Raidoille kiteytyy space rockin, hard rockin ja teknoprogen fuusioituneita ja mutanttisia olomuotoja. Välillä tuntuu kuin kuuntelisi tulevaisuuden tv-teemojen kokoelmaa, välillä taas käsiin räjähtänyttä dronemusaa, joka versoo aktiivisia tapoja välttää turtumista liian eteeriseen työstöön.
