Levyarvio: Bluesinstrumentaaleja maalta ja kaupungista – Jarkka Rissasen levyllä myös Peter Greenin henki käy leijumassa

Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert
Cargo
Humu

Hybrid Soul -albumin (2017) jälkeen basistin verran miehistöään uusinut Jarkka Rissanen & Sons Of The Desert tarjoaa tapansa mukaan omintakeisen karhean kuulokulman kitaramusiikkiin. Yli 40 vuotta kestäneen levytysuransa aikana kitaristiemme eturivistä paikkansa lunastanut Rissanen ja yhtyeensä pitävät läpeensä instrumentaalisen Cargon juuret syvällä niin kaupunkilaisessa kuin maalaisessakin bluesissa. Perusta on vankka, mutta sävyjä biiseihin tulee useista suunnista.

Cargolla Jarkka Rissanen luo laajalla sähköisellä ja akustisella kitara-arsenaalillaan häkellyttävän mutta koko ajan maanläheisenä pysyttelevän soundi- ja maisemakirjon, jota bändin toinen kitaristi Markus Väisänen täydentää jazzahtavammalla otteellaan. Cargo liikkuu vaivatta Tomcatin aavikkoisista ja lyömäsoitannallaan Fleetwood Macin Albatrossin mieleen tuovista tunnelmista Rocking Chairin kiireettömään bluesiin, soulahtavuuteen ja nimensä arvoisesti riffaavaan The Bulliin, jolle akustinen kitara lisää ripauksen Espanjaa.

Cargon päätteeksi Rissanen ja Sons Of The Desert nauttivat helteisen päivän raukeana väreilevästä illasta niin puhtaan sinisesti, että Peter Greenin hengen voi hyvin kuvitella leijuvan Once Upon A Timen yllä.