Levyarvio: Cedric Burnside kantaa isoisänsä soihtua – R.L. Burnsiden pojanpojan blues on pelkistettyä ja intensiivistä

Arvio julkaistu Soundissa 6/2021.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Cedric Burnside
I Be Trying
Single Lock

Pohjois-Mississippin hypnoottisesti mollinen hill country -tyyli on bluesin afrikkalaisimpia haaroja ja sen tähdillä, kuten Fred McDowellilla, Junior Kimbrough’lla ja R.L. Burnsidella, on aivan erityinen paikka sydämessäni. Kävin kuumana R.L:n pojanpojan levyä odotellessa. Cedric Burnside aloitti 13-vuotiaana R.L:n rumpalina ja rummutti myöhemmin Kimbrough’llekin. Krediitit ovat siis jäätävät. Nykyään nelikymppinen, jo useita albumeja tehnyt mies soittaa myös kitaraa, laulaa ja tekee biisinsä.

Hyvin pelkistetty I Be Trying kuitenkin hämmensi aluksi, vaikka onkin intensiivinen tapaus. Blues-perinteessä uusi sukupolvi ottaa soihdun edeltäjiltään ja lisää hommaan oman puumerkkinsä. Juuri niin Cedric on tehnyt ja jälki poikkeaa isoisän meiningistä melkoisesti. Hypnoottisuus ei yllä yhtä mystiselle tasolle ja vierastan levyn ärhäkästi etunojaista, soinniltaan äärikuivaa rumputyyliä.

Laulajana Burnside on voimakas ja yllättää pari kertaa hienolla falsetilla, mutta äänen klangista en aina löydä syvää bluesia. Eniten se nostaa päätään joka biisin aloittavissa ja päättävissä, piukasti tikkaavissa kitarajuoksutuksissa, jotka muistuttavat tuaregien kuvioita. Melodiat ovat eri pohjalta, paikoin melkein popahtavia. Tekstit, esimerkiksi nimiraita ja What Makes Me Think, peilaavat väkevästi elettyä todellisuutta ja ihmisenä kasvamista.

Musiikki tuntuu kuuntelussa kasvavan ja poikkeaa nykyään julkaistun bluesin massasta selvästi. Saa nähdä olenko jo syksyllä tosifani.

Lisää luettavaa