Levyarvio: Dub-mystiikkaa Helsingin kantakaupungista – Dub Vallilan melankolinen ja jazz-vivahteinen soundi on kansainvälisesti vertailukelpoinen

Dub Vallila
Katakom Beat
Helmi Levyt

Sehän on tiedetty jo pitkään, että suomireggae on harvinaislaatuinen kansallinen ilmiö ja kuriositeetti, kauas jamaikalaisilta juuriltaan adoptoitu pikkuveli, joka kulttuurisesta sekä maantieteellisestä välimatkasta huolimatta kukoistaa täällä kylmässä ja pimeässä Pohjolassa.

Sama tuntuu koskevan kotimaista dubia, josta tässä erinomainen esimerkki Dub Vallilan esikoislevyn muodossa. Helsingin kantakaupungista ponnistava nimekäs rytmimusiikkiryhmä yhdistelee tuotannossaan perinteisiä pumppaavia bassolinjoja, tuttuja reggae-torvia, suomalaista sähkökitaraa, niin klassisia kuin modernejakin dub-efektejä sekä groovaavia elektrosoundeja. Myös biisien nimet noudattavat perinteistä dub-mystiikkaa.

Kokoonpano soittaa yhteen saumattomasti, dub-kaikujen kyllästämät, ajoittain melankoliset ja jazziin vivahtavat kappaleet ovat pasunisti Jussi Vuorisen persoonallisella otteella säveltämiä. Myös äänipöydän takana on tehty erinomaista työtä. Levyn dub-miksauksesta sekä masteroinnista vastaa Micho Dread, jonka tehosteet sopivat erinomaisesti Dub Vallilan kansainvälisen tason tahteihin. Ne ottavat tilansa, mutteivät vie päähuomiota rennon letkeästi puskevalta reggae-poljennolta.