Robin Trowerin nimi nousi mieleen jostain 1970-luvun hämäristä, jolloin hän nautti hetken suosiota power-trion ässäkitaristina. En edes tiennyt onko mies hengissä, mutta itse asiassa hän on levyttänytkin tasaisesti kaikki nämä vuodet.
Ja mihinkäs iäkäskään tiikeri raidoistaan pääsisi? Uutuus on juurevaa kolmen miehen blues rockia, joka soljuu eteenpäin kuin juna – sikäli kun vertausta voi enää positiivisessa mielessä käyttää. Trowerin tyyliin ei kuulu nopea tiluttelu, hän maalailee kitarallaan pikemminkin jylhän rauhallisin sävyin. Myös Little Girl Blue -tyylisten balladien tulkiksi hän sopii mitä parhaiten, niitäkin levyltä löytyy. Riuskat palat on suosiolla jätetty nuorille kukoille, vauhti yltyy parhaimmillaan keskitempoisiksi esityksiksi.
Albumi on tunnelmoivaa maalailua, joka kelvannee progen ystävillekin, mutta jos ässäbiisejä kaipaa, ne ovat harvassa. Ajattoman oloista musisointia.