ROBIN TROWER: Farther On Up The Road – The Chrysalis Years 1977-1983

Arvio julkaistu Soundissa 3/2012.
Kirjoittanut: Timo Kanerva.

Joskus tulee annettua levy-yhtiöille negatiivista palautetta, mutta nyt on kiitoksen aika. EMI on jo muutaman vuoden käyttänyt arkistojaan sillä ainoalla oikealla tavalla: se rakentaa mittavia ja täydellisiä kokonaisuuksia artistiensa tuotannosta ja paketoi niistä edullisia kokoelmia.

Arvio

ROBIN TROWER
Farther On Up The Road – The Chrysalis Years 1977-1983
Chrysalis

Joskus tulee annettua levy-yhtiöille negatiivista palautetta, mutta nyt on kiitoksen aika. EMI on jo muutaman vuoden käyttänyt arkistojaan sillä ainoalla oikealla tavalla: se rakentaa mittavia ja täydellisiä kokonaisuuksia artistiensa tuotannosta ja paketoi niistä edullisia kokoelmia. Tämäkin kolmen cd:n pikkuboksi maksaa vain parikymppiä ja sillä hinnalla saa peräti kuusi Robin Trowerin albumia ja muutaman bonusbiisin vielä kaupan päälle.

Robin Trower oli Procol Harumin kitaristi. 1970-luvun alussa hän jätti Gary Brookerin ja kumppanit ja perusti oman bändin. Trowerin soolotuotanto alkoi komeissa merkeissä. Varsinkin vuonna 1974 ilmestynyt Bridge Of Sighs  täyttää klassikon tunnusmerkit.

Tämän boksin albumit tulevat ajalta, jolloin uusi aalto oli sekoittanut rockin pelinappulat uuteen järjestykseen. En tällä tarkoita sitä, että punkin haaste kuuluisi Robin Trowerin musiikissa, sillä sitä se ei tee vähäisimmässäkään määrässä.  Robin Trower asemoituu bluesiin pohjautuvan power trio -rockin  ydinjoukkoon, jonnekin Jimi Hendrix Experiencen ja Creamin välimaastoon. Jopa niin vahvasti, että Cream-basisti Jack Bruce soittaa kahdella albumilla ja että nimibiisikin on Eric Claptonin eniten veivaamia blues-standardeja.

Tarkoitan tuolla uudella järjestyksellä vain sitä, että harva näitä albumeja aikoinaan pääsi kuulemaan. Ne jätettiin marginaaliin. Ja se on sääli, sillä niin kitaristina kuin balladien tulkitsijana on Robin Trower mies paikallaan.

Lisää luettavaa