Levyarvio: Energinen tamperelaisduo aiempaa ahdistuneempana – Keltaisen Kissan tekisi mieli jo maailmalle mokailemaan

Keltainen Kissa
Yhtä sekaisinhan täällä on kaikki
Keltainen Kissa

Kolmisen vuotta sitten todistin kitaristi Kiia Sainiolan ja rumpali Elina Karin aiemman Tragic Kids -trion keikkaa. Luonnehdin esiintymistä silloin muistiinpanoissani positiivisessa mielessä ”Tampereen L7:ksi”. Noin vuosi sitten naiset julkaisivat tuoreen punk-duonsa suomenkielisen debyytin Ainakin kahtasataa, joka sisälsi riemastuttavan raikasta poppia.

Uutuusalbumi kuulostaa edellistä ahdistuneemmalta, eikä ihme. Sanoitukset dokumentoivat tätä hetkeä erinomaisesti. Mieli tekisi maailmalle sekoilemaan ja mokailemaan, mutta hauskanpidon sijaan pitää möllöttää kotona. Seinät kaatuvat päälle ja ajatukset kiertävät kehää. Aikuinen-biisin tilitys arjen tilanteista ja Älkää soitelko -matkakuvaus ovat eletyn makuisia ja hauskoja.

Duon energinen soitto on terävöitynyt. Rönsyt on riisuttu: levyllä ei ole yhtään balladia eikä päälleliimatun oloista melodista suomirock-kitarasooloa. Napakasta laulusta saa entistäkin paremmin selvää. Yhtä tehokasta primitiivistä punk rockia on Suomessa julkaistu joskus 70-luvun lopulla, jolloin Sehr Schnell ja Vaavi tekivät epäskarpimpaa jälkeä. Albumin kiukkuisimmin kiitävä kappale Sekoamispisteessä tuo mieleen Pellen Väkivalta ja päihdeongelma -klassikon.