Levyarvio: Grunge-sukupolven varhaisvuodet esiin uusintajulkaisuilla – Green River oli loistava bändi

Green River
Rehab Doll
Sub Pop

YHTEISARVIO:
Rehab Doll
★★★★
Dry As A Bone
★★★★

Näin uusintajulkaisut tulisi tehdä. Puunataan soundit turhasta pöhöstä alkuperäistä ideaa kunnioittaen, lisätään tukuttain kiinnostavaa ja laadukasta extraa ja höystetään paketti riittävillä taustatiedoilla.

Green River on kansipaperien mukaisestikin aitoa ”Seattle-soundia” yhdistellessään Black Sabbathia, Black Flagia, Sonicsia ja Hanoi Rocksia. Bändi on meluisa, arvaamaton ja maaninen, mutta myös iskevä ja tarttuva. Mark Armin hurja laulu on ilmiselvä yhdyslinja myöhempään remellykseen Mudhoneyssa, ja riffipuolella Stone Gossardin ja Jeff Amentin tulevaisuus Mother Love Bonessa ja Pearl Jamissa kuuluu perinnetietoisena rockina. Yhdistelmä toimii.

Bändi on meluisa, arvaamaton ja maaninen, mutta myös iskevä ja tarttuva.

Yhtyeen toinen ep Dry As A Bone (1986) on mahtavaa rämistelyä. Alun perin viisibiisisenä julkaistu ep on laajennettu erinomaisella materiaalilla 16 kappaleen mittaan. Mukana on julkaisemattomia ja harvinaisia raitoja, joiden laatu on kaikin puolin ansiokasta. Etenkin psykedeelisen raskas Bazaar on huomionarvoinen.

Hajoamispisteessä valmisteltu debyyttialbumi Rehab Doll (1988) on astetta hiotumpi, vaikka ylimääräinen kasarijuusto onkin remiksattu pois. Lujasti potkiva materiaali on levyllä kahteenkin kertaan, sillä Armin mukaan albumiakin onnistuneempi Reciprocal-esituotantodemo on kokonaisuudessaan mukana. Sessioista ylijääneet 10000 Things ja Hangin’ Tree ovat kelpo kappaleita, ja eri muodossa jo Dry As A Bonen lisukkeena.

Uusintajulkaisut kohottavat grunge-pioneerien profiilia huimasti. Green Riverin voi täysin ansaitusti sanoa olleen loistava bändi.