Watain on Lawless Darknessista (2010) lähtien avannut soundiaan progressiivisempaan ja lähestyttävämpään suuntaan. The Wild Huntilla (2013) kuultiin jopa puhdasta laulua. Jos Trident Wolf Eclipse (2018) oli askel takaisin bläkkisjuuria kohti, on livenä äänitetty The Agony & Ecstasy Of Watain iso loikka. Levy on häijyintä ja primitiivisintä Watainia aikoihin.
Levyn avaavan Ecstasies In Night Infiniten hädin tuskin hallittu kaaos ja ääriään myöten täyteen ahdettu äänimaailma on upeaa kuultavaa, eikä ote hellitä tippaakaan levyn loppua kohden. Jos Watainin viimeisen kymmenen vuoden levyt ovat olleet kokeellisia ja haastavia, viedään The Agony & Ecstasylla maaninen energia vielä bändin alkuaikojakin pidemmälle äärimmäisyyksiin. Samalla sen sävellykset sisältävät primitiivisyydestään huolimatta erittäin monia tasoja ja seikkailullisuutta.
Edellisiltä levyiltä tuttua harkitusti rakennettua äänimaailmaa karulta The Agony & Ecstasy Of Watainilta on turha odottaa, mutta soundit ovat hyvin miksatut, tasapainoiset ja iskevät. Ysäribläkkiksen parissa kasvaneilla tuskin on valittamista. Levy on parasta Watainia sitten Sworn To The Darkin (2007), ellei jopa parasta ikinä.
