Lykke Li on oivaltanut musiikintekijänä yhden aivan keskeisen asian. Mitä järkeä on tehdä iloista musiikkia kun melankoliakin on keksitty! Alakulossa riutuminen on ihanaa, jos tietää pääsevänsä murheesta joskus ulos maistamaan muitakin tunnetiloja. Masennus on eri asia.
Lykke Li on muutaman vuoden julkaisutauon jälkeen liikkeellä selkein ajatuksin. Vanha yhteistyökumppani Björn Yttling on tuottajana ja biisintekoapuna talossa ja yhteistyön hedelmänä on syntynyt tarkkarajainen ja ehyt pophelmi. Eyeye on mittakaavaltaan juuri oikeanlainen levy. Idean kantavuuden arvioiminen on vaikeimpia asioita taiteessa. Tarvitseeko tämä asia kokonaisen seinän tullakseen kuvatuksi oikein? Vai riittäisikö kenties pienempi tila?
Lykke Li ja Yttling ovat päättäneet valita miniatyyrikoon ja sanoa sanottavansa hauraina mutta samalla intensiivisinä tuokiokuvina. Musiikillisten rakennuspalikoiden selkeys on hyvä merkki. Ajatuksia ei tarvitse kätkeä tuotannollisella tauhkalla, jos ne ovat kirkkaita ja kantavia. Kertosäkeiden pakahduttavat melodiat kertovat juuri tästä. Pidättelevien ja kuulijan huomion vangitsevien suvantojen jälkeen avataan tunnehanat, mutta ilman spektaakkelia ja pullistelua. Pakahduttava emootio ei tarvitse diivan eleitä tai megafonia välittyäkseen.
