Levyarvio: Herkkyyttä ja jamittelua kymmenien vuosien kokemuksella – Wishbone Ash on yhä verevässä kunnossa

Arvio julkaistu Soundissa 2/2020.
Kirjoittanut: Juha Seitz.

Arvio

Wishbone Ash
Coat Of Arms
SPV

Brittiläinen Wishbone Ash on veivannut vuosikymmenien ajan antoisaa hard rockin, bluesin ja progen hybridiään välittämättä kriitikoiden mielipiteistä. Toiminnan mahdollistaa yhtyeelle lojaali fanilauma, joka palvoo kaikkea bändin koskettamaa.

Suomalaisittain kyseessä on kiintoisa kokoonpano. Se kelpuutti riveihinsä vuonna 2001 kitaristi Ben Granfeltin, jonka lähdön jälkeen paikan täytti muusikon kepittäjäkollega Jyrki ”Muddy” Manninen.

Tuore Coat Of Arms -albumi katkaisee herkullisella tavalla Wishbone Ashin kuuden vuoden levytystauon. Kahden kitaran sointuvat vuoropuhelut sekä harmoniat hallitsevat äänimaisemaa, mikä vie mielikuvat aina klassikkoalbumeihin Pilgrimage (1971) ja Argus (1972) saakka. Perustajajäsen Andy Powell on selvästi löytänyt kelpo yhteyden uuden kitarasankarin Mark Abrahamsin kanssa.

Biisimateriaali tuntuu vahvalta kautta linjan. Herkkyys limittyy soljuvasti vimmaisempiin jamitteluihin, joten perinteistä Wishbone Ashin viehätystä kaipaavat palkitaan. Lähes kahdeksanminuuttiset kolossit Coat Of Arms sekä It’s Only You I See lunastavat taatusti paikkansa poppoon lavasetissä.

Lisää luettavaa