Levyarvio: Herttaisen piittaamatonta rockia – A. Takalon viimeinen bändilevy on kuin tuttavallinen turinointihetki

Arvio julkaistu Soundissa 6/2021.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

A. Takalo & Takavalot
Pastorin koiran kuolema
Joteskii Groteskii

Antti Takalon musiikin alati paraneva viehätys perustuu siihen mystiseen ilmiöön, että sävellykset ja sanoitukset sekä Takavalojen soitinnukset hioutuvat ovelasti niin, että kotoisan hiomattomuuden ja välittömyyden tuntu ei katoa minnekään. Pastorin koiran kuolema on kryptisestä nimestään alkaen hyvinkin intiimisti ja introvertisti pohdittu teos, mutta levylle tallennettuna poikkeuksellisen avoin ja kuulijalle suopea, suorastaan tuttavallinen turinointihetki.

Takalo ei matki musiikissaan esikuvia, mutta hän löytää säveliin, sovituksiin ja laulamiseen samoja sävyjä ja sointeja arjen ja mielikuvituksen risteymäkohdista kuin vaikkapa Pekka Streng mantroissaan tai Kari Peitsamo laulurunoissaan. Tietyt kepeät musiikilliset kikat, kuten herkänvahva laulu, helmeilevä bändikomppi tai viipyilevät puhallinsoinnut, tuottavat samanlaista mielihyvää kuin Loven Forever Changesin pakoton melodiavirtaus.

Rockbändiksi Takavalot on herttaisen piittaamaton rockin kliseisimmistä väännöistä. Muodolliseen tyyliin sitoutumattomuuden sijasta yhtye vie musiikin ajattomaan ja painottomaan tilaan, jossa uudempien trendien ennakointi tai nostalgiset säväykset saattavat saada sijaa, mutta eivät ensisijaisia merkityksiä. Tämän filosofian kiteyttää mukavan tahattomasti 60-lukulaisen beat-urkurytmiikan kuljettama kappale Kaikki selvii aikanaan.

Lisää luettavaa