Levyarvio: Jazzarista nenäkkääksi laulaja-lauluntekijäksi – Markus Holkko yllätti muuntautumalla Linear Johniksi

Linear John
Double Parade
Agogo

Kukaan tuskin aavisti maamme johtaviin saksofonisteihin lukeutuvan Markus Holkon ryhtymistä laulaja/lauluntekijäksi Linear Johnina. Hits With A Twist (2016) oli raikas avaus näillä leveysasteilla harvinaisen coolilla virityksellä. Erityisesti Steely Dan -friikeille suositeltu Double Parade vahvistaa ensi-iskun tehoa horjumatta.

Holkolta irtoaa tasokkaita, vähän nenäkkään filosofisesti ironisia lauluja, joissa hänen jazz-taustansa kuuluu selvästi vaan ei lainkaan alleviivatusti. Toinen valttikortti on viileän nasaalisti falsettia hipova laulutyyli, mikä istuu akustista ja elektronista luontevasti sekoittelevaan tyyliin saumattomasti. Kolmas ässä hihassa on Holkon multiinstrumentalismi. Fonin ohella erilaiset koskettimet, varsinkin vanhan liiton syntikat ja mellotroni, saavat mukavaa kyytiä. Paketti svengaa vaivattomalla so what -groovella ja kevyt sointi pursuaa koukkuja ja ideoita.

Some People And The Others hautuu kierteisenä synttymattona, josta nousee ilmeikäs fonisoolo. Hypnoottinen Ringfinger polkee ovelasti huojuvalla syntikkariffillä kitaroiden (Aki Haarala, Roope Ahola) iskiessä napakoita aksentteja. Nyrjähtänyt bossanova I Should Be Seeing Somebody Soon ja hauskojen hälyjen rikkoma You Just Don’t Know Me ovat erittäin tarttuvia ralleja. A New Illusion on kuin suoraan 60-luvun ranskalaisista new wave -elokuvista.