Lämpimän herkkä folk on haastava laji. Esitettyjen kappaleiden pitää olla riittävän hyviä ja tarpeeksi omaperäisiä, muuten lopputuloksena on usein sellaista “ihan hyvää”, hieman tylsää musiikillista taustatapettia.
Amerikkalainen Joan Shelley on tapetointi-ihmisiä myös, mutta hänen tapauksessaan seinäpaperissa on perinteisestä perusilmeestä huolimatta suht raikkaat värit.
Shelleyn kahdeksannen albumin akustisvoittoisessa herkistelyssä kuuluu 1960-luvun folkperinne mutta ilman turhan ärsyttäviä kliseitä.
Erityisen ihailtavaksi elementiksi nousee artistin sävykäs ja pehmeän kuulas laulu. Shelleyn ilmaisu on josettain Gillian Welchin ja Rosie Thomasin välimaastosta. Falsetissa laulaessaan hän puolestaan kuulostaa Joni Mitchelliltä.
Lisäväriä levyn laululliseen ilmeeseen tuovat vierailijat, kuten Bonnie “Prince” Billy, jonka ääni soi Shelleyn rinnalla roots-palassa Coming Down For You kerrassaan upeasti.
Levyn kauneimmat hetket koetaan Tealissa ja Cyclessa, jotka ovat folk-balladien saralla lähestulkoon muotovalioita.
Shelleyn Reykjavikissa äänitetty albumi voisi soida rohkeamminkin. Silti sen tuudittava folk-raukeus on kuin tehty syksyn pimenevien iltojen keskelle.
