Levyarvio: Tavoitteena harmonia – Joan Shelleyn miellyttävän tyyni The Spur tuudittautuu levollisten melodioiden varaan

Arvio julkaistu Soundissa 7/2022.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Joan Shelley
The Spur
No Quarter

Kentuckylainen folklaulaja on tusinan vuotta levyttänyt omia laulujaan ja kasvatellut juuristaan levollisesti modernimpaa americanaa. Perinteiset kielisoittimet kuten resonaattorikitara tai ukulele saavat edelleen sijansa kappaleiden lämpimässä akustiikassa, mutta jousisovituksia tai rocksävyjäkään ei hyljeksitä. Yhteistyökumppaneina on aiemmin nähty ja kuultu Jeff Tweedyn ja Bonnie ”Prince” Billyn kaltaisia spesialisteja. The Spurin vierailija Bill Callahan on avittanut myös kappaleiden sanoittamisessa, Meg Bairdin lisätessä naisellista lauluvoimaa. Vakituinen soittokaveri ja sovittaja James Elkington sekä molemmat vieraat tekivät osuutensa etätöinä Chicagosta, Texasista ja Kaliforniasta.

Albumi on miellyttävän tyyni ja levollisten melodioiden varaan tuudittautuva kokonaisuus. Maanläheiset metaforat, elämän ja rakkauden mielikuvat ovat tyylikkäitä ja liioittelemattomia siinä missä musiikillinenkin kauneuden ja harmonian tavoittelu. Folkin, bluesin ja kantrin viitteet ovat hyvin intiimit ja emootioissaan henkilökohtaiset. Syksystä 2020 syksyyn 2021 kestäneeseen lauluntekoon heijastui kontrasti lannistavien koronarajoitusten ajasta, johon Shelleyn ensiraskaus toi synkkyyteen valoa ja optimismia erityisesti keväällä, kun levyn äänitykset alkoivat. Uuden elämän lämpö hehkuu kappaleissa.

Lisää luettavaa