Levyarvio: Juuri sopivan kaoottinen Ei – Tamperelaispunkkareiden agenda tulee harvinaisen selväksi huutamalla

Ei
III
Suicide

Lähtökohdat ovat kunnossa, kun levy kestää vähemmän kuin matka Hervannasta Vastavirralle. Klassista hardcorea soittava Ei edustaa Tampereen punkskenen parhaimmistoa raskaalla karjumisella ja tiukkatahtisella soitollaan.

Verrattuna aikaisempaan tuotantoon Ein kolmonen on viimeistellympi mutta pysyy kuitenkin uskollisena bändin raa’alle, juuri sopivan kaoottiselle hardcoresoundille. Kitarat ovat huomattavasti melodisempia, mutta laulaja Eetu paiskoo lyriikoita sellaisella särmällä, että itse Läjä Äijäläkin olisi ylpeä. Tutun poliittiset sanoitukset ovat saaneet kaverikseen myös ympäristöaiheiset lyriikat, mutta saarnaavasta tyylistä ollaan kaukana. Ja paremminhan asiat tulevat selväksi huutamalla.

Kaiken kaikkiaan käsissä on oikein kelpo levy. Jos voidaan tehdä päätelmiä bändin tulevaisuudesta menneiden tuotosten perusteella, odotettavissa on toivottavasti lisää minuutin kappaleita ja perinteistä suomihardcorea. Toivon kuitenkin, että tulevasta tuotannosta löytyisi sopivan kakofonista kitaroiden pahoinpitelyä kuuroksi tekevillä volyymeillä. Aika näyttää.