Levyarvio: Kaikkea rockin historiasta rennolla otteella – The Botherersin albumilla otetaan nyansseista kaikki irti

Arvio julkaistu Soundissa 1/2020.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

The Botherers
Urban Schizophrenia
Luova

Mikään viime vuonna kuolleen Texasin protohippi Roky Ericksonin muistolle levynsä omistava bändi ei voi olla tyhjänpäiväinen, eikä oululainen The Botherers sitä olekaan.

Värikkään levykannen ”first takes, mistakes, piece-of-cakes & headaches 17-19” -maininta vihjaa materiaalin syntyneen rennolla asenteella, mutta jälki pysyy hyvin koossa demokokoelmalta kuulostamatta. Pekka Tuomen miksaus ottaa moniulotteisesta musiikista kaikki nyanssit irti.

Tämä on hyviin melodioihin uskovaa poprockia esimerkiksi The Whossa kiteytyvällä tavalla. Hosts, Demons & Ghosts voisi akustisine kitaroineen ja huuliharppuineen olla Positively 4th Street -ajan Dylania. Parasta on se, että samalla kun Botherersilla on selvästi oma tyyli ja soundi, niihin sisältyy runsaasti kiinnostavia elementtejä.

Kitaristi Roku Rousun luonteikkaasti ympäristöään havainnoiva laulu johtaa joukkoa, mutta Lasse Junnilan Pistepirkoista muistuttava Farfisan vihellys ja Joona Hiltusen hienot synamaalailut säätävät paikoin aika krautahtavaa sointia siinä kuin Junnilan synabasso ja Masa Kenttälän svengaava rumputyö. Liquid Light matkailee avaruudessa itämaisin maustein todella komeasti, kun taas nimibiisi folkrokkaa räyhäkkäässä protestilauluhengessä yllättävien puhallinosien iskiessä barokkijatsillisesti silmää Beatlesille. Ylväästi hitaan Contrarian Bluesin kaiutetut mahtisoinnut ovat melkein Exodus-elokuvan teemasta falsettilaulujen viitatessa Pink Floydiin. Ärhäkkäässä Bad Copsissa yhdistyy vanhan liiton garage rock ja 70-luvun new wave.

Lisää luettavaa