Levyn takakannen lakoninen toteama “13 sävellystä saksofonilla ja rummuilla” on sekä täysin totta että täysin riittämätön kuvailemaan, kuinka kiehtova ja monipuolinen jazz-albumi on kyseessä.
40-minuuttinen levy on ensitutustumisella petollisen pienen kuuloinen. Kappaleet ovat lyhyitä (kertaakaan ei mennä lähelle neljää minuuttia) ja albumikokonaisuus soljuu läpi eheänä. Soitto tuntuu niin vaivattomalta, että sen voi päästää taustalle tunnelmoimaan.
Elementtejä on vähän – enimmäkseen vain rummut ja saksofoni – mutta niistä irtoaa 13 hyvin omailmeistä teosta, joiden aikana kuljetaan imevästä svengistä ja jännittävistä rytmikuvioista mietiskelevään tunnelmointiin ja hypnoottisiin riffitoistoihin.
Koko ajan pääosassa on kahden virtuoosin mielikuvituksellinen ja intohimoinen, toisiaan tukeva soitto. Lassy vastaa basson puutteeseen pitämällä rytmin koko ajan tiukasti soittonsa ytimessä. Mäkysen vakaasti nakuttava ja elävästi värittävä rytmiikka iskostuu niin syvälle, että sen kuvittelee kuulevansa myös Lassyn hienon sooloraidan taustalla.
Maltillisesti mausteena on käytetty studiotekniikan avuja: siellä täällä soi jokin duosointia laajentava lisäraita, välillä väriä tulee yllättävistä efekteistä. Jazzin perinteiden haastaminen on selkeää muttei itsetarkoituksellista.
