Arvio: Kamelia ei jätetä, vakuuttaa Faarao Pirttikangas ja kajauttaa ylistyslaulun kotipolttoiselle

Faarao Pirttikangas & Nubialaiset
Korpirojua
Helmi Levyt

Avauskappaleen Piikkikruunu blues-riffi kertoo, että Faarao Pirttikangas nubialaisineen liikkuu edelleen syvissä suistoissa. Vaikka ugribluesin parissa paljolti liikutaankin, mukana on myös elementtejä muista kulttuureista, kiitos etenkin runsaan ja värikkään soittimiston, jolla visiot on hyvä toteuttaa.

Vaikka biisit sinälläänkin ovat hienoja, iso orkesteri on tärkeässä osassa – sovitukset on tehty yhteistyönä. Työn sankarin palkinnon saa Konsta Eskelinen, jonka lukuisten soittimien joukosta erityisesti hänen soittamansa viulu nostaa vielä usein muutenkin railakasta yleistunnelmaa. Lisäksi mies mainitaan monessa kohtaa myös laulunkirjoittajana.

Kamelia ei jätetä voi nimenä kuulostaa kömpelöltä vitsiltä, mutta hölmö mielikuva pysyy pinnalla raikkaan soitinilottelun avulla. Nimikappaleessa tunnelma muuttuu suorastaan hilpeäksi ja laulun voinee tulkita rempseäksi kotipolttoisen ylistykseksi. Kiellettyjen levyjen aikana raita olisi tuskin soinut radiossa, mutta nyt siellä soisi soivan vaikka koko levyn.

Korpirojulla yhtyeen ilmaisu on muuttunut yhä helpommin ymmärrettäväksi, mutta juuret ovat yhä vankasti monissa etnisissä maaperissä.