Levyarvio: Käytännönläheinen ja kotikutoinen – Ilpo Nummisen musiikki on kosmista krautia

Arvio julkaistu Soundissa 7/2020.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

Ilpo Numminen
I Guess You Could Call This A Long Play
Lal lal lal

Etsin tietoa Ilpo Nummisesta. Opin, että hän korjaa saappaansa polkupyörän kumin paikkaamiseen tarkoitetuilla paikoilla. Se kertoo mielestäni käytännönläheisestä otteesta elämään.

Kuvaako se tämän levyn musiikkia? En tiedä. Ehkei. Musiikki on tehty vaikeamman kautta – suurimmaksi osaksi modulaarisynilla enimmäkseen nauhalle.

I Guess You Could Call This A Long Playlle koostettu materiaali on taltioitu vuosien 2015 ja 2020 välillä, mutta niiden henkinen koti on kauempana täältä – maantieteellisesti ja ajallisesti. Nummisen kokoelma ammentaa todella vahvasti 1970-luvun Berliinin soundista. Tämä on krautia, kosmische musikia.

Uljaimmillaan levy on b-puolella. Kappaleissa Biennale, Helsinki Kemiö 175 km ja Krarttu on jotain samaan aikaan meditatiivista ja ekstaattista. Varsinkin viimeisessä kappaleessa, jossa on tavoitettu jotain Tangerine Dreamin fiiliksestä. Kitara on paljon tiukemmin nivottu musiikin tekstuuriin kuin a-puolella, jossa sillä on solistisempi rooli.

Tätä juttua yritetään koko ajan, meillä ja muualla, yleensä heikolla menestyksellä. I Guess You Could Call This A Long Play on parhaita viime vuosina kuulemiani kraut- ja motorikestetiikasta ammentavia levy. Ja hurmaavan kotikutoinen!

Lisää luettavaa