Levyarvio: Kummallisen meiningin voittamaton resepti – Pölykuun post-punk ei ole retrotuote

Pölykuu
Historia palaa
Joteskii Groteskii/Suolavesi

Post-punkin henkeä imitoivien kansien sisältä kurkkaa käsin painettu lehmipoikatarra. Tamperelainen new wave -trio Pölykuu tarjoilee ensilevyllään tarttuvia popmelodioita ja säröisiä kitaroita. Vaikka musiikillisia vaikutteita on laajasti useamman vuosikymmenen ajalta, kyseessä ei ole mikään retrotuote, vaan töppöset pysyvät tukevasti kiinni tässä päivässä.

Koputtelen naapurin oveen venkoilee jossain Velvet Undergroundin ja Televisionin välimailla. Melankolinen Oljet käryävät – historia palaa upottaa nostalgisiin punk-fiiliksiin. Levyllä on muutenkin hienoa tunnelmaa ja paljon elementtejä, jotka tekevät siitä erityislaatuisen. Maininnan ansaitsee myös hupaisa The Band -coverointi Taakka.

Simppelit mutta vetävät melodiat yhdistettynä maanläheiseen meininkiin ovat voittamaton yhdistelmä. Monipuolinen kitarointi sykähdyttää ja ajoittainen off key -laulukin sopii kummallisen rokin pirtaan. Sanoitusten surrealistinen outous on johdettu arjesta itsestään ja voi uskoa, että monet tarinat perustuvat tositapahtumiin. Levy avautuu hitaasti ja vaatii useamman kuuntelun kolahtaakseen, mutta perehtyminen palkitaan. Sisimpään saa harmaan lisäksi paljon sävyjä.