Sanfranciscolaisen Deerhoofin kitaristina parhaiten tunnettu sekä muun muassa Ariel Pinkin ja Cass McCombsin studio- ja kiertuemuusikkona toiminut 44-vuotias Chris Cohen siirtyi soolouralle vuonna 2012 julkaistun Overgrown Path -albumin myötä. Kolmannella, artistin omaa nimeä kantavalla pitkäsoitollaan Cohen hivuttautuu yhä korkeampaan asemaan kitaraindien yhä vähäväkisemmäksi käyvässä hovissa.
Cohenin musiikki voi muutenkin tuntua äkkiseltään vanhanaikaiselta. Hänen esteettiset mieltymykset paikantuvat aikaan, jolloin melodia ja viattomuus olivat popin ydinainesta ja jolloin olosuhteista ja/tai resurssien puutteesta johtuvasta lo-fi-soundista kehittyi indiemusiikissa autenttisuuden tae.
Cohen on sisäistänyt pieteetillä Carpentersin hyväilevät melodiat, 1970-luvun radioystävällisen softrockin ja kuunnellut tarkkaan Stereolabin ja Belle & Sebastian maneerit. Parasta kaikessa on kuitenkin Cohenin kyky kirjoittaa kekseliäitä ja koskettavia lauluja sekä artistin ymmärrys instrumentaalisten, sangen barokkisten detaljien päälle. Cohenin pakoton musiikki hengittää ja svengaa höyhenenkevyesti. Shuffle-beat ja saksofonisoolot ovat harvoin kuulostaneet yhtä raikkailta ja epämaskuliinisilta.